30.1.2013

Päätös, josta valitetaan

Markkinaoikeus 1.6.2011 nro 245/2011

Asian aikaisempi käsittely

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on pyytänyt 1.12.2009 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuksesta kuntoutuksena korvattavista, ammattitautiin sairastuneiden käyttöön soveltuvista hengityksensuojaimista, suojainten toimittamisesta, huolloista ja tarviketoimituksista sekä hengityksensuojainneuvonnasta. Tarjouspyynnön mukaan hankinta toteutetaan yhden toimittajan puitejärjestelynä, jonka sopimuskausi on 1.8.2010 - 30.7.2014. Hankinnasta on 14.12.2009 julkaistu avointa menettelyä koskeva EU-hankintailmoitus. Hankintayksikkö on saanut kolme tarjousta.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen toimitusjohtaja on 15.3.2010 tekemällään päätöksellä sulkenut tarjouskilpailun ulkopuolelle Lindström Oy:n ja Skydda Suomi Oy:n tarjoukset tarjouspyyntöä vastaamattomina ja valinnut hengityksensuojainten toimittajaksi Suojalaite Oy:n.

Hankintailmoituksen mukaan hankintojen ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo puitejärjestelyn kokonaiskeston ajalta on 1 300 000 - 1 600 000 euroa.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Lindström Oy on hakemuksessaan vaatinut, että markkinaoikeus kieltää hankintayksikköä noudattamasta virheellistä menettelyään ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä.

Hakijan tarjous on hylätty virheellisesti tarjouspyyntöä vastaamattomana. Tarjousten vertailu on ollut puutteellista, minkä johdosta myös tehty hankintapäätös on virheellinen. Kaikkien tarjoajien tarjoukset olisi tullut hylätä tarjouspyynnön vastaisina.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos (jäljempänä myös Mela) on vastineessaan vaatinut, siltä osin kuin asiassa on kysymys myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta, koska Mela ei ole julkisista hankinnoista annetussa laissa (jäljempänä myös hankintalaki) tarkoitettu hankintayksikkö.

Mela ei ole hankintalain 6 §:n 1 momentin 1 - 3 kohdassa tarkoitettu viranomainen eikä myöskään saman momentin 4 kohdassa tarkoitettu julkisoikeudellinen laitos.

Mela on oikeushenkilö ja lailla perustettu laitos, jonka tehtävistä ja hallinnosta säädetään osin maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) ja osin valtioneuvoston Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ohjesäännöstä antamassa asetuksessa (1404/2006).

Mela on perustettu vuonna 1969 huolehtimaan maatalousyrittäjien lakisääteisestä eläketurvasta. Myöhemmin Melan tehtäviä on lisätty. Nykyisinkin Melan volyymiltaan merkittävin tehtäväalue on maatalousyrittäjien eläkejärjestelmän toimeenpano. Mela hoitaa ainoana laitoksena Suomessa maatalousyrittäjien ja apurahansaajien lakisääteistä eläke- ja tapaturmaturvaa. Lisäksi Melalla on muita lakisääteisiä tehtäviä, joita se hoitaa ainoana laitoksena Suomessa. Melan tehtävät luetellaan tyhjentävästi maatalousyrittäjän eläkelaissa.

Yksityisoikeudellista työeläkejärjestelmää toimeenpanevien työeläkeyhtiöiden, -säätiöiden ja -kassojen sekä lailla perustettujen eläkelaitosten on Suomessa katsottu hoitavan julkista tehtävää. Tulkinnanvaraista on sen sijaan, voidaanko niiden katsoa olevan perustettuja hankintalaissa tarkoitetulla tavalla tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita.

Mela ei toimintansa pääosilta toimi kilpailuolosuhteissa eikä se tavoittele toiminnallaan voittoa.

Melan kohdalla hankintalain vaatimus pääasiallisesti julkisesta rahoituksesta ei täyty. Etuusjärjestelmien kautta maksetut eläkkeet ja korvaukset sekä lomituksen paikallisyksiköille ohjatut kustannusten korvaukset on läpikulkuerinä pidettävä erillään hankintalaissa tarkoitetusta rahoituksesta. Melan pääasiallisten toimintakustannusten rahoitus tulee vakuutetuilta.

Maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen järjestelmän rahoitusjärjestys on seuraava:

- kohtuulliset (normitetut) hoitokulut
+ sijoitusten nettotuotto
= Melan osuus etuusmenoihin
- eläkemenot
= valtion osuus (etuusmenoihin).

Melan rahoitusperusteet ovat erilaiset eri etuusmuodoissa. Muissa järjestelmissä rahoituksen etusijajärjestystä ei ole säännelty samalla tavalla. Niitäkin koskevissa laeissa ja laskuperusteissa hoitokulut on kuitenkin määritelty erikseen.

Mela on pääasiassa työeläkelaitos. Liikekulujen rahoituksen osalta maatalousyrittäjän eläkelain järjestelmän voidaan siten katsoa olevan määräävässä asemassa ja sen mukaiset hoitokulut ovat noin 2/3 kokonaishoitokuluista. Tapaturmavakuutuksen osalta rahoittajat (vakuutetut, Mela, valtio ja Kansaneläkelaitos) maksavat kokonaiskustannukset (korvauskulut ja liikekulut) laissa määrättyjen prosenttiosuuksien suhteessa. Valtio korvaa kokonaisuudessaan luopumis- ja lomitusjärjestelmien kustannukset. Näiden järjestelmien hoitokulut sisältyvät valtionosuuteen.

Normitetut hoitokulut rahoitusjärjestyksessä tarkoittavat sitä, että sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa Melan hakemuksesta ne perusteet, joiden mukaan lasketaan kohtuulliset hoitokulut.

Edellä esitetyn etuoikeusjärjestyksen mukaisesti maatalousyrittäjän eläkelain mukaiset hoitokulut saavat katteensa etuoikeudella vakuutusmaksutulosta. Järjestys on perusteltu, koska organisaatio vaatii toimiakseen hoitokulujen katteeksi rahaa ennen kuin se voi hoitaa esimerkiksi eläkkeiden käsittelyä ja maksua. Merkittävimpiä hoitokulueriä ovat palkat sosiaalikuluineen ja tietohallintokulut. Melan hankinnat rahoitetaan edellä mainitusta etuoikeutetut hoitokulut -ryhmästä. Vuotuisen hoitokulubudjetin hyväksyntä ja seuranta toteutetaan Melassa samoin kuin yksityisoikeudellisten yhtiöiden suunnittelu- ja budjetointiprosessi. Toimiva johto valmistelee budjetin ja hallitus hyväksyy sen. Toimiva johto myös toteuttaa hyväksyttyä budjettia ja vastaa siitä koko hallitukselle.

Melan valvonta ei myöskään ole hankintalaissa tarkoitettua valvontaa. Mela on Finanssivalvonnan valvottava, kuten kaikki vakuutus- ja pankkialan toimijat Suomessa. Finanssivalvonta valvoo ja tarkastaa, että eläkelaitokset noudattavat lakia ja hyvää vakuutustapaa sekä käyttävät toiminnassaan asianmukaisia menettelytapoja. Virasto valvoo erityisesti eläkelaitosten talouden ja vakavaraisuuden kehitystä. Finanssivalvonta voi antaa eläkelaitokselle huomautuksen, kehottaa sitä korjaamaan asian määräajassa tai kieltää sitä jatkamasta virheellistä menettelyä. Kehotuksen tai kiellon tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko. Eläkelaitos on velvollinen toimittamaan valvontaviranomaiselle vuosittain tilinpäätöstietonsa, kertomuksen toiminnastaan ja tilastaan sekä muita tarvittavia tietoja. Valvontaviranomaisella on oikeus suorittaa tarkastus eläkelaitoksen tiloissa sekä osallistua niihin kokouksiin, joissa päätösvaltaa käytetään, ei kuitenkaan oikeutta osallistua päätöksentekoon.

Edellä tarkoitettu valvonta tapahtuu pääosin jälkikäteen. Finanssivalvonta ei valvonnassaan voi vaikuttaa Melan tekemiin päätöksiin.

Julkisen vallan edustajilla ei ole määräysvaltaa Melan valtuuskunnassa tai hallituksessa. Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo Melan toimintaa kuten muita työeläkejärjestelmiä. Ministeriöillä on edustus Melan hallituksessa, mutta heillä ei ole hallituksessa määräysvaltaan tarvittavaa enemmistöä.

Julkisen vallan edustajilla ei ole määräysvaltaa myöskään valtuuskunnassa. Valtuuskunnan asettaa Eläketurvakeskus ja sen kokoonpanosta säädetään maatalousyrittäjän eläkelain 116 §:ssä. Valtuuskunnassa on viisitoista jäsentä, joista puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsee Eläketurvakeskus. Lisäksi kolme ministeriötä nimeää kukin yhden oman edustajan.

Valtuuskunta asettaa Melan hallituksen. Hallituksessa on yhdeksän jäsentä, joista Eläketurvakeskus valitsee puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Kolme jäsenistä on ministeriöiden nimeämiä.

Suojalaite Oy on antanut lausunnon, jossa yhtiö on muun ohella todennut, että Mela ei ole hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö.

Lindström Oy on antanut vastaselityksen.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Lindström Oy:n hankintapäätöksestä tekemän hakemuksen ja velvoittanut yhtiön korvaamaan Suojalaite Oy:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Markkinaoikeus on lausunut ratkaisunsa perusteluina, siltä osin kuin asiasta on kysymys myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa seuraavaa:

Hakemuksen tutkiminen

Hankintalain soveltuminen hakemuksen kohteena olevaan hankintaan

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin hankintalaissa säädetään.

Hankintalain 6 §:n 1 momentin mukaan hankintayksiköitä ovat:
1) valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset;
2) evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset;
3) valtion liikelaitoksista annetun lain (1185/2002) mukaiset liikelaitokset;
4) julkisoikeudelliset laitokset; julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja:
a) jota rahoittaa pääasiallisesti 1 - 4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö;
b) jonka johto on 1 - 4 kohdassa tarkoitetun hankintayksikön valvonnan alainen; taikka
c) jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä 1 - 4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö nimeää yli puolet; sekä
5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1 - 4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.

Markkinaoikeus toteaa, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos on erityislailla perustettu oikeushenkilö, jonka yhteisömuoto on lähellä vakuutuskassalaissa tarkoitettua eläkekassaa. Mela ei ole hankintalain 6 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdissa tarkoitettu viranomainen eikä myöskään hankintalain 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu valtion liikelaitos.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on ilmoittanut markkinaoikeudelle, että se ei ole saanut nyt kyseessä olevaan hankintaan hankintalain 6 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua tukea.

Hankintalain soveltumisen ratkaisemiseksi on selvitettävä, onko Maatalousyrittäjien eläkelaitosta pidettävä julkisoikeudellisena laitoksena eli hankintayksikkönä hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella. Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp, s. 55 - 56) on 6 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteluissa todettu, että julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan missä tahansa juridisessa muodossa toimivaa oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu huolehtimaan yleisen edun mukaisista tarpeista, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta.

Julkisoikeudelliset laitokset voivat olla muodollisesti valtiosta tai kunnista irrallisia oikeushenkilöitä, kuten osakeyhtiöitä, yhdistyksiä tai säätiöitä, joihin valtio, kunta tai liikelaitos harjoittaa määräysvaltaa valvonnan tai rahoituksen suhteen. Yleisen edun mukaisiksi muiksi kuin teollisiksi ja kaupallisiksi tarpeiksi on vakiintuneessa Euroopan yhteisön oikeudessa katsottu tarpeet, joita tyydytetään muilla tavoin kuin tarjoamalla markkinoilla tavaroita tai palveluja, sekä tarpeet, jotka julkinen valta yleiseen etuun liittyvistä syistä päättää tyydyttää itse tai joiden osalta se haluaa säilyttää määräysvallan.

Teollisen tai kaupallisen luonteen arvioinnissa oikeuskäytännössä on merkityksellisiksi katsottu kilpailuolosuhteissa toimimisen lisäksi muun muassa laitoksen tehtävien kuuluminen julkisen viranomaisen tehtäviin, laitoksen voiton tavoittelu sekä taloudellisten riskien kantaminen. Yleisen edun mukaisten tehtävien lisäksi julkisoikeudellinen laitos voi huolehtia myös muista tehtävistä. Merkitystä ei tältä osin ole annettava sille, onko yleisen edun mukaisten tarpeiden täyttäminen laitoksen pääasiallinen tehtävä vai vähämerkityksellinen osa laitoksen tehtävistä, jos yksikön perustamisella ja toiminnalla on kuitenkin ollut yleisen edun mukainen tarkoitus.

Hallituksen esityksessä on mainittu esimerkkeinä Suomessa toimivista julkisoikeudellisista laitoksista Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, eräät yleishyödylliset yhteisöt, kuntien vuokrataloyhtiöt sekä elinkeinotoiminnan edellytysten parantamiseksi perustetut yhtiöt.

Maatalousyrittäjän eläkelain 114 §:n 1 momentin mukaan Maatalousyrittäjien eläkelaitos huolehtii mainitussa laissa säädetystä eläketurvasta ja ryhmähenkivakuutuksesta, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen tehtävistä, sukupolvenvaihdoseläkkeistä, luopumiseläkkeistä, luopumiskorvauksista, luopumistuista, lopettamistukiasioista ja maatalousyrittäjien toimeentuloturvasta sekä maatalousyrittäjien lomituspalveluista ja maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon liittyvistä tehtävistä.

Maatalousyrittäjän eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaan Suomessa asuvan ja toimivan maatalousyrittäjän on vakuutettava itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa vanhuuden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta siten kuin sanotussa laissa säädetään.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on markkinaoikeudelle ilmoittanut, että se ei toimintansa pääosilta toimi kilpailuolosuhteissa eikä se tavoittele toiminnallaan voittoa ja että se hoitaa ainoana laitoksena Suomessa maatalousyrittäjien ja apurahansaajien lakisääteistä eläke- ja tapaturmaturvaa sekä eräitä muita lakisääteisiä tehtäviä.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella markkinaoikeus katsoo, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta.

Oikeushenkilön määrittäminen hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuksi julkisoikeudelliseksi laitokseksi edellyttää edellä mainitun tehtävän lisäksi sitä, että kyseessä olevaa oikeushenkilöä rahoittaa hankintalain 6 §:n 1 momentin 1 - 4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö, sen johto on tällaisen hankintayksikön valvonnan alainen taikka sen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä tällainen hankintayksikkö nimeää yli puolet.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen esittämän selvityksen mukaan sen kokonaistulot vuonna 2009 ovat olleet 1 150 miljoona euroa, josta valtio ja Kansaneläkelaitos ovat maksaneet yhteensä 664 miljoona euroa. Yli puolet Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tuloista on siten tullut valtiolta ja Kansaneläkelaitokselta.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen valtiolta ja Kansaneläkelaitokselta saamat rahasuoritukset ovat olleet luonteeltaan vastikkeettomia ja kohdistuneet Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen pääasialliseen tehtävään eli eläkkeiden ja korvausten maksamiseen. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen valtiolta ja Kansaneläkelaitokselta saamaa rahoitusta on pidettävä hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna rahoituksena.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on edellä todetun perusteella hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu oikeushenkilö, joka on perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta, ja jota rahoittaa pääasiallisesti pykälän 1 momentin 1 - 4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Lisäksi voidaan todeta, että Eläketurvakeskus valitsee Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hallituksen yhdeksästä jäsenestä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, minkä lisäksi eri ministeriöt nimeävät kolme jäsentä. Näin ollen yli puolet Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hallituksen jäsenistä on hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla momentin 1 - 4 kohdassa tarkoitetun hankintayksikön nimeämiä.

Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos on hankintalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu julkisoikeudellinen laitos ja siten lainkohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Hankintalakia sovelletaan siten hakemuksessa tarkoitettuun hankintaan. Hakemuksen tutkimiselle ei täten ole tältä osin estettä.

(- - -)

Johtopäätöksenään markkinaoikeus on muutoin katsonut, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos ei ole toiminut hankintasäännösten vastaisesti valitessaan Suojalaite Oy:n puitejärjestelyn osapuoleksi ja hengityssuojainten toimittajaksi. Hakemus on näin ollen tullut hylätä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Kimmo Mikkola, Pasi Yli-Ikkelä ja Tapio Erme (eri mieltä).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on katsottu, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos on hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on tulkinnanvaraisessa tilanteessa katsonut parhaaksi kilpailuttaa hankinnan hankintalain edellyttämällä tavalla.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on 1969 lailla perustettu laitos, jonka tehtävistä ja hallinnosta säädetään osin maatalousyrittäjän eläkelaissa ja osin valtioneuvoston asetuksessa maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ohjesäännöstä. Alun perin Maatalousyrittäjien eläkelaitos on perustettu huolehtimaan maatalousyrittäjien lakisääteisestä työeläketurvasta samaan aikaan kuin muut yrittäjät saivat oman työeläkeyhtiöiden hoitaman eläkejärjestelmän.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen merkittävin tehtäväalue on maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen järjestelmän toimeenpano (MYEL-järjestelmä). Työeläkejärjestelmän toimeenpanoon on yleensä katsottu liittyvän julkisen tehtävän hoitamista. Tulkinnanvaraista on, seuraako tästä se, että toimeenpanijan katsottaisiin olevan perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos ei toimintansa pääosilta toimi kilpailuolosuhteissa eikä se tavoittele toiminnallaan voittoa. Maatalousyrittäjien eläkelaitos hoitaa ainoana laitoksena Suomessa maatalousyrittäjien ja apurahansaajien lakisääteistä eläke- ja tapaturmaturvaa. Lisäksi sillä on muita lakisääteisiä tehtäviä, jotka on lueteltu maatalousyrittäjän eläkelain 114 §:ssä.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos ei saa pääasiallista rahoitustaan hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan alakohdassa a tarkoitetulta hankintayksiköltä. Etuusjärjestelmien kautta maksetut eläkkeet ja korvaukset sekä lomituksen paikallisyksiköille ohjatut kustannusten korvaukset on läpikulkuerinä pidettävä erillään hankintalaissa tarkoitettua julkista rahoitusta tarkasteltaessa. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen varsinaisten toimintakustannusten rahoitus tulee pääasiallisesti vakuutetuilta, eikä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen valtiolta tai Kansaneläkelaitokselta saamaa rahoitusta voida pitää julkisena rahoituksena.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen vuoden 2010 kokonaistulot olivat 1 166 miljoonaa euroa. Tuloista maksoivat vakuutetut 180 miljoonaa euroa sekä valtio ja Kansaneläkelaitos yhteensä 873 miljoonaa euroa. Lisäksi muut laitokset yhdessä sijoitusten kanssa tuottivat 113 miljoonaa euroa. Tuloista pääosa, eli 1 124 miljoonaa euroa on kuitenkin läpikulkuerää. Etuudensaajille maksettaviin eläkkeisiin ja korvauksiin käytettiin 914 miljoonaa euroa ja lomituksen paikallisyksiköille välitettävä osuus oli yhteensä 208 miljoonaa euroa. Liikekulut olivat 26 miljoonaa euroa vuonna 2010.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen juridisen rakenteen ja sen hoitamien etuusjärjestelmien rahoitus on monipolvista ja sen rahoitusperusteet erilaiset eri etuusmuodoissa.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on pääasiassa työeläkelaitos. Liikekulujen rahoituksen osalta MYEL-järjestelmän voidaan katsoa olevan määräävässä asemassa sen hoitokulujen ollessa noin 2/3 kokonaishoitokuluista. Tapaturmavakuutuksen osalta rahoittajat eli vakuutetut, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, valtio ja Kansaneläkelaitos maksavat kokonaiskustannukset laissa määrättyjen prosenttiosuuksien suhteessa.

Luopumis- ja lomituspalvelujärjestelmien kustannukset valtio korvaa kokonaan. Luopumis- ja lomitusjärjestelmien hallintokulut sisältyvät valtionosuuteen. MYEL-järjestelmän hoitokulut saavat katteensa etuoikeudella vakuutusmaksutuloista.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on Finanssivalvonnan valvonnan alainen kuten kaikki vakuutus- ja pankkialan toimijat. Tätä valvontaa ei ole pidettävä hankintalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan alakohdassa b tarkoitettuna valvontana. Jotta edellytys täyttyisi, tulisi valvonnan tapahtua samalla tavalla kuin valvova viranomainen valvoo omia yksiköitään. Finanssivalvonnalla ei ole oikeutta osallistua Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen päätöksentekoon. Valvonta tapahtuu lisäksi pääosin jälkikäteen.

Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen toimintaa kuten työeläkejärjestelmiä yleisestikin. Ministeriöllä on edustus Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hallituksessa, mutta ei määräysvaltaan tarvittavaa enemmistöä.

Julkisen vallan edustajilla ei ole määräysvallan edellyttämää enemmistöä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen valtuuskunnan eikä hallituksen päätöksenteossa. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen valtuuskunnassa on 15 jäsentä, joista puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsee Eläketurvakeskus. Sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö ja valtiovarainministeriö nimeävät kukin yhden edustajansa, ja muut edustavat maatalousyrittäjän eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden taloudellista etua valvovia edustavimpia järjestöjä.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hallituksen yhdeksästä jäsenestä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsee Eläketurvakeskus. Kolme jäsentä on ministeriöiden nimeämiä valtuuskunnan tavoin ja neljä jäsentä on tuottajajärjestöjen edustajia.

Lindström Oy ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta antaa selitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eija Siitari-Vanne, Tuomas Lehtonen, Alice Guimaraes-Purokoski ja Janne Aer. Asian esittelijä Saija Laitinen.